Vastuu valosta

On kulunut kaksi viikkoa Darshanista. Heti sen jälkeen iski syvä väsymys. En muista, milloin olisin viimeksi nukkunut niin syvästi. Viisi yötä peräkkäin nukuin kuin tukki, kuin olisin sammutettu kokonaan. Nukuin 9–10 tuntia ilman, että heräsin kertaakaan. Tuntui kuin koko järjestelmä olisi mennyt nollaan.

Myöhemmin opin, että tämä on hyvin tavallista Darshanin jälkeen. Kun sielu saa niin syvän kosketuksen valoon, hermosto alkaa järjestäytyä uudelleen. Valo menee niin syvälle, että keho ja mieli tarvitsevat täydellisen lepojakson, jotta ne voivat vastaanottaa sen. On kuin sisäinen ohjelmisto päivittyisi, ja ainoa tapa, jolla se voi tapahtua turvallisesti, on täydellinen sammutus.

Darshan ei ole vain kaunis kokemus, vaan konkreettinen siemen, joka alkaa kasvaa meissä. Kun Jumalan katse koskettaa, sydän muistaa. Mutta sen jälkeen alkaa prosessi, jossa valo alkaa työskennellä meissä hiljaa ja määrätietoisesti.

Vasta viikon kuluttua aloin tuntea, että jokin sisälläni liikahti. Siitä alkoi unien vaihe. Olen nähnyt unia, joissa nousee esiin alitajunnan kerroksia, pelkoja, muistoja ja asioita, jotka ovat pitkään olleet piilossa. Viime yönä näin unen, jossa siivosin seiniltä ja lavuaarista kovettunutta ja kuivunutta paskaa, joka oli pinttynyt kiinni. Se oli niin konkreettinen kuva siitä, mitä sisälläni tapahtuu, kuinka valo puhdistaa vanhoja kerroksia, sellaisiakin, jotka eivät ole halunneet irrota.

Mutta miksi tämä puhdistautuminen tapahtuu? Miksi ei voisi vain jäädä siihen valon ja rakkauden tilaan?

Guruji, Paramahamsa Vishwananda sanoo, että todellinen transformaatio ei tapahdu vain sydämen hetkellisessä avautumisessa tai energian virtaamisessa, vaan vasta silloin, kun mieli muuttuu.

Mieli on se suodatin, jonka läpi koemme kaiken. Niin kauan kuin se toimii vanhojen kaavojen, pelkojen ja uskomusten ohjaamana, ihminen voi kokea suuria henkisiä hetkiä ja silti palata entiseen levottomuuteen ja erillisyyden tunteeseen. Gurujin mukaan todellinen muutos tapahtuu vasta silloin, kun mieli alkaa muuttua, kun se oppii näkemään valon jokaisessa hetkessä ja palvelemaan sydämen totuutta.

Jooginen viisaus sanoo samaa, vasta kun mielen liikkeet alkavat hiljentyä, ihminen alkaa todella nähdä todellisuuden sellaisena kuin se on. Mielen ei tarvitse kadota, mutta sen näkökulma muuttuu. Se alkaa palvella sielua, ei hallita sitä.

Tämä ei tapahdu hetkessä. Se on sisäinen työ, lempeä ja jatkuva prosessi, jossa mieli oppii sydämen rytmiin. Askel askeleelta vanhat ajatusmallit sulavat pois ja tilalle syntyy uudenlainen selkeys, hiljaisuus ja luottamus.

Ja tämä ei koske vain Darshania. Sama pätee kaikkiin hetkiin, joissa valo todella koskettaa, kun sydämemme avautuu ja Jumala tulee lähelle. Lopulta ei ole ratkaisevaa itse kokemus, vaan se, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Todellinen muutos syntyy vasta silloin, kun valo alkaa muovata tapaamme elää, ajatella ja olla läsnä, kun se alkaa ohjata meitä sisältä käsin. Tämän vuoksi korostan myös aina Premashaktin jälkeen sitä, että itse hetki ei ole päämäärä, vaan alku, ja että todellinen työ alkaa siitä, kuinka me annamme kokemuksen juurtua osaksi arkea. Sillä jokainen valon kosketus tuo mukanaan myös vastuun, vastuun elää siitä valosta käsin. Jumalan lahjat ovat pyhiä. Jos emme kanna niitä sydämessämme ja elä niiden mukaan, miksi Hän antaisi niitä yhä uudelleen?

Siksi on niin tärkeää, ettemme jää vain kokemuksen tasolle. Monesti me saatamme kokea jotakin syvää ja kaunista, hetken, jossa sydän avautuu ja valo tulee lähelle. Mutta jos sen jälkeen palaamme kiireeseen ja vanhaan rytmiin, mikään ei lopulta muutu. Kokemus jää kokemukseksi. Jotta valo voi todella juurtua, sen on saatava laskeutua koko olemukseemme, mielen lisäksi myös hermostoon ja kehoon.

MIELEN TASOLLA työ tarkoittaa sitä, että alamme kiinnittää huomiota omiin ajatuksiimme ja palautamme ne tietoisesti rakkauteen. Että pysähdymme, kun mieli yrittää palata vanhoihin pelkoihin, ja muistamme, että valo ei ole kadonnut, vaan se on tässä. Päivittäinen harjoitus, kuten meditaatio tai mantran toistaminen, auttaa hiljentämään mielen ja pitämään sen sydämen rytmissä. Mieli alkaa muuttua jokaisessa hetkessä, kun valitsemme luottamuksen pelon sijaan, kiitollisuuden huolen sijaan ja lempeyden itseämme kohtaan, silloinkin kun vanha mieli vielä vastustaa.

HERMOSTON TASOLLA valo tarvitsee maata, johon asettua. Siksi tarvitaan lepoa, hiljaisuutta ja maadoitusta. Keho tarvitsee lämpöä, ravintoa, unta, luonnossa olemista ja tietoista hengitystä, jotta se voi kantaa uutta värähtelyä.

ARJEN TASOLLA valon juurtuminen näkyy siinä, miten elämme. Siinä, miten ajattelemme, puhumme, kohtaamme toiset ihmiset ja miten suhtaudumme pieniin asioihin ja vastoinkäymisiin. Se näkyy tavassa olla läsnä arjen keskellä, myös silloin kun on kiirettä tai velvollisuuksia. Kun opimme tekemään kaiken hieman hitaammin ja tietoisemmin, valo alkaa elää arjessamme. Tähän kuuluu myös se, että muistamme pysähtyä päivän mittaan hetkeksi, palaamaan yhteyteen, jonka olemme jo kokeneet. Hetki hiljaisuudessa, rukouksessa tai mantran äärellä ei vain rauhoita mieltä, vaan auttaa valoa juurtumaan yhä syvemmälle elämäämme.

Kun nämä kolme tasoa kohtaavat, mieli alkaa hiljentyä, hermosto rentoutua ja arki alkaa hengittää jatkuvaa yhteyttä. Silloin tapahtuu se, mistä Paramahamsa Vishwananda puhuu, todellinen transformaatio. Silloin sydän, mieli ja keho ovat yhtä.

Mitä syvemmälle valo juurtuu, sitä herkemmäksi sydän tulee. Se alkaa tunnistaa hetket, jolloin Jumalan valo on lähellä, ja ne, jolloin Hän vetää meidät hiljaisuuteen, jotta voisimme tulla vielä lähemmäksi. Joskus valo koskettaa niin syvältä, että kyyneleet vain nousevat. Tällä viikolla olen itkenyt paljon, mutta tämä itku ei ole surua, vaan jotain paljon pyhempää.

Se on sielun rukous, joka syntyy siitä, että olen saanut maistaa kotia. Sydän muistaa sen valon, johon se kerran avautui, ja haluaa elää siinä valossa joka hetki. Kiitän näitä kyyneleitä, sillä tiedän, että ne ovat Jumalan armon lahja. Kaikki, mitä olen saanut kokea, on ollut Hänen armoaan. Siksi teen parhaani, että Hänen lahjansa juurtuvat elämääni.

Uskon, että juuri näin voimme kauneimmin kiittää Jumalaa jokaisesta hetkestä, jolloin Hän avaa sydämemme valolle tekemällä oman osuutemme ja antamalla tuon valon elää todeksi arjessamme. <3

Jos haluat oppia, miten valon voi juurruttaa arkeen mantran ja meditaation avulla, voit lukea lisää kurssistani täältä.