Unta unen sisällä

Oletko koskaan kokenut hetkeä, jolloin ajattelit: “Nyt olen herännyt”? Kun maailma alkaa tuntua syvemmältä, elämä ei olekaan vain suorittamista, rahan keräämistä ja aikatauluja. On kuin uusi rytmi astuisi elämään, ja yhtäkkiä näkee, että todellisuus on paljon enemmän kuin meille on opetettu.

Mutta usein tämä on vasta alku. Vasta myöhemmin huomaa, että se, mitä piti “heräämisenä”, olikin vain yksi uni unen sisällä. Se oli tärkeä vaihe, mutta ei vielä se syvin.

Ensimmäinen herääminen: uni murtuu
Ensimmäinen herääminen on kuin kirkas uni, josta havahtuu hetkeksi. Ymmärtää, ettei halua enää elää täysin maailman tahdissa. Alkaa nähdä valoa, kuulla oman sielun äänen, tuntea, että jokin suurempi johdattaa. Tässä vaiheessa elämä muuttuu paljon kevyemmäksi ja merkityksellisemmäksi.

Esimerkiksi tässä vaiheessa moni alkaa tehdä henkisiä harjoituksia, etsiä hiljaisuutta, muuttaa elämäntapaansa tai irrottautua asioista, jotka tuntuvat tyhjiltä.

Toinen herääminen: uni unen sisällä
Kun kulkee pidemmälle, alkaa huomata: sekin, mitä piti heräämisenä, oli vielä unta. Syvempi kutsu tulee usein kriisin tai vihkimyksen kautta, kuten sairauden, rakkauden tai läheisen menettämisen kautta. Näissä hetkissä elämä riisuu kaiken sen, mikä on rakentunut omien voimien varaan.

Yhtäkkiä tajuaa, että kaikki aiemmin koettu valo ja tietoisuus eivät kanna siellä, missä joutuu luopumaan hallinnan tunteesta. Tässä vaiheessa ihminen alkaa nähdä, ettei tie voi enää jatkua pelkästään omasta ponnistelusta. Se tuntuu musertavalta, mutta juuri siksi se vapauttaa kohti syvempää antautumista.

Kolmas herääminen: kuoleman jälkeinen todellisuus
Kun elämä vie lähelle kuolemaa, omaa tai läheisen, ja on pakko päästää irti kaikesta, voi tapahtua syvin herääminen. Se ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti, vaan silloin kun sydän antautuu armon kannettavaksi.

Tässä vaiheessa ei murru vain ulkoinen elämä, vaan myös itse identiteetti, koko minä, jonka varaan on rakentanut. Kun minuutta ei ole enää jäljellä, ei ole myöskään sitä, joka yrittäisi selvitä tai pitää kiinni.

Juuri tämä täydellinen murtuminen tekee tilan Korkeimmalle, Jumalalle, tai millä nimellä Häntä itse kukin kutsuu. Vain silloin voi todella nähdä, että kaikki on Hänen varassaan. Se on raskain murtuminen, mutta samalla suurin lahja, armon lahja, joka vie yli kaiken, mitä minä olisi voinut koskaan tavoitella. En puhu tätä minkään uskonnon sisältä käsin, vaan siitä, mitä olen itse saanut kokea ja siitä, miten elämä avautuu suuremmalle kuin minä.

Ja juuri silloin, kun kaikki oma on murtunut, alkaa näkyä myös se, mikä on ollut totta koko ajan.

Siinä hetkessä ymmärtää, ettei mikään elämässä ole ollut sattumaa. Kaikki, myös raskaimmat vihkimykset ovat olleet armoa. Jumala ei ole koskaan ollut kaukana, vaan juuri jokaisen unikerroksen takana, odottamassa, että sydän antautuu kokonaan.

Miksi tämä on tärkeää?

Moni pysähtyy ensimmäiseen heräämiseen ja ajattelee: “Nyt olen hereillä.” Mutta todellisuudessa voi olla vielä unessa, vain hieman kirkkaammassa. Vasta kun elämä riisuu ja pakottaa katsomaan silmästä silmään kuoleman, kivun tai täydellisen tyhjyyden, voi nähdä, että sekin oli vain välietappi. Syvin herääminen ei ole jonkin tilan saavuttamista, vaan lopulta sydämen täydellistä antautumista.

Kun sanon: “Luulin jo heränneeni, mutta se oli uni unen sisällä”, en tarkoita, että aiempi olisi ollut turhaa. Jokainen herätyskello on ollut tarpeellinen. Mutta juuri niissä hetkissä, kun elämä riisui minut syvimmillään, ymmärsin: kaiken tarkoitus oli valmistaa siihen, että vain Korkeimman armo kantaa.

Ja tästä armosta käsin voin sanoa: elämäni on ollut unia unien sisällä, jotka ovat yksi toisensa jälkeen murtuneet, jotta voisin nähdä, että kaikki on ollut Jumalan leikkiä, lilan leikkiä.

Juuri siinä piilee Jumalan leikin salaisuus: että vaikka luulemme löytäneemme hopean, sen alta löytyy kultaa. Ja kun luulemme löytäneemme kullan, sen alta paljastuu timantti. Jokainen kerros, jokainen herääminen, on vasta kutsu mennä vielä syvemmälle. Jumala hymyilee, sillä Hänen leikissään ei ole päätepistettä, on vain rakkauden loputon syveneminen.

Ja siksi on hyvä pysyä nöyränä. Ihmisyyden tasolla emme koskaan ole täysin valmiita, voimme aina kulkea vielä syvemmälle. Sielu sen sijaan on ollut alusta asti valmis, puhdas valo, joka odottaa meissä. Kun muistamme tämän, emme pysähdy yhteen kerrokseen, vaan annamme Luojan rakkauden viedä meitä aina yhä syvemmälle.

Ehkä juuri siinä piilee syvin salaisuus: koko elämä on yksi uni unen sisällä, ja sen ytimessä lepää Jumalan rakkaus.