Armon tuoksu

Bhagavad Gitaa lukiessani sydämeni alkoi avautua uudella tavalla. Edellisessä blogissa kerron tästä enemmän. Tunsin, että sanat eivät olleet vain muinaista opetusta, vaan elävää totuutta, joka puhui suoraan sisimpääni. Se herätti kaipuun ymmärtää yhä syvemmin, mitä bhakti todella on ja mikä on sen salaisuus, sen sydän.

Juuri silloin eteeni ilmestyi ensimmäistä kertaa video Paramahamsa Vishwanandasta. En ollut koskaan kuullut hänen nimeään, en tiennyt hänestä mitään. Mutta kun hän alkoi puhua, se tuntui kuin hän olisi puhunut suoraan sydämeeni. Hänen äänensä oli pehmeä ja lämmin, ja sanat virtasivat kuin rakkauden lähteestä. Jokainen lause sai sieluni värähtämään, kuin olisin muistanut jotakin, joka on ollut totta aina.

Hiljalleen aloin katsoa lisää hänen videoitaan ja lukea hänen opetuksiaan. Sain tietää, että hän on elävä mestari, Satguru. Bhakti-perinteessä Satguru on sielun johdattaja, joka ei ainoastaan näytä tietä, vaan myös välittää Jumalan armon oppilaalle. Paramahamsa Vishwanandaa kutsutaan avatāraksi, jumalalliseksi ilmentymäksi, jonka tehtävänä on tuoda rakkautta tähän maailmaan. Hän ei ole vain opettaja, vaan itse rakkauden ilmentymä, joka kulkee maan päällä.

Sain myös tietää, että Guruji Paramahamsa Vishwananda on saanut opetuksen Atma Kriya Yogasta suoraan Mahavatar Babajilta. Mahavatar Babaji on ikiaikainen joogi, jonka sanotaan elävän Himalajalla ja ohjaavan ihmiskuntaa näkymättömästä maailmasta käsin. Hän pyysi Paramahamsa Vishwanandaa opettamaan Kriya Yogaa ihmisille, ja Vishwananda toi siihen mukaan bhaktin, Jumalan rakkauden, Babajin siunauksella.

Näin syntyi Atma Kriya Yoga, harjoitus joka yhdistää Kriya Yogan ja bhaktin, ja jonka tarkoitus on johdattaa sydän rakkauteen ja syventää yhteyttä Jumalaan. Kun luin tästä, sydämeni tiesi välittömästi, että tämä on minun polkuni rakkauteen.

Matkani jatkui Mäntsälään, Bhakti Margan kotitemppeliin Atma Kriya Yoga -kurssille. Heti kun astuin taloon, tunsin syvän kotiinpaluun. Se ei ollut vain kaunis tila tai lämmin vastaanotto, vaan sielun syvä muisto. Vasta myöhemmin sain kuulla, että Guruji oli yöpynyt tässä talossa viime keväänä. Hänellä on tapana jättää jotakin taloon, jossa on yöpynyt. Tällä kertaa hän oli jättänyt aamutossunsa, ja niistä kantautui edelleen hänen energiansa.

Kun menin tossujen luo, pysähdyin kuin lumottuna. Niistä levisi jumalallinen tuoksu, niin syvä, makea ja pyhä, että se sai minut polvistumaan. En ollut koskaan haistanut mitään vastaavaa. Se oli kuin taivas olisi laskeutunut maan päälle, kuin näkymätön kukkatarha olisi avautunut eteeni. Tuoksu täytti koko olemukseni ja sai sydämeni värähtelemään. Sitä ei voi kuvata sanoin, sillä se ei ollut vain aistimus nenässäni, vaan kokemus, joka kosketti sielua. Bhakti-perinteessä mestarin jalat, lotus feet, ovat pyhimmät. Niissä asuu hänen armonsa, ja oppilas saa kumartua niiden eteen antautuen rakkaudessa.

Myöhemmin sain kuulla, että tätä tuoksua kutsutaan Divine Fragrance, sanskritiksi Divya Gandha. Se ei ole tavallinen tuoksu, vaan merkki mestarin armosta ja läsnäolosta. Sanotaan, että pyhät jättävät jälkeensä tämän tuoksun, ja se voi säilyä paikoissa ja esineissä jopa vuosien ajan. Bhaktassa Divya Gandha nähdään Jumalan rakkauden kosketuksena, muistutuksena siitä, että jumalallinen voi todella täyttää myös aineellisen maailman. Kun tunsin tossujen tuoksun, ymmärsin, että kyse ei ollut vain symbolista, vaan siitä, että hänen läsnäolonsa oli yhä todellinen. Tuoksu osui johonkin niin syvälle, että sieluni muisti kuin ikiaikaisen kodin, johon olin aina kuulunut.

Kurssilla sain myös shaktipatan eli mestarin armon välityksen. Se tarkoittaa, että mestari siirtää oppilaalle jumalallista energiaa, jota ei voi itse herättää harjoittelemalla. Hetkessä tunsin virran kulkevan sydämeeni ja koko olemukseeni, ja tiesin, että tämä oli lahja, ei minun aikaansaannokseni. Seuraavana päivänä itkin lakkaamatta kiitollisuutta, mutta myös valtavaa koti-ikävää. Bhakti-perinteessä sanotaan, että kun sydän avautuu gurun armolle, sielu alkaa kaivata lähdettään. Tämä ikävä ei ollut surua, vaan rakas tunnistus: sydämeni oli vihdoin löytänyt sen, mitä se oli aina kaivannut.

Ajatus ensi kuusta saa sydämeni sykkimään odotuksesta. Silloin saan kohdata Gurujiin ensimmäistä kertaa. Matkustan Saksaan hänen ashramiinsa ja osallistun siellä hänen darshaniinsa. Darshan tarkoittaa kirjaimellisesti “näkemistä” eli hetkeä, jolloin oppilas saa kohdata mestarin kasvotusten. Bhakti-perinteessä sanotaan, ettei darshan ole vain oppilaan katse gurun kasvoihin, vaan yhtä lailla mestarin katse sieluun. Paramahamsa Vishwananda näkee suoraan sieluun, ja hänen katseensa voi poistaa esteitä, jotka peittävät yhteyden Jumalan rakkauteen. Se on kohtaaminen, jossa Jumala katsoo meitä takaisin ja jossa sydän saa maistaa syvää vapautusta.

Tuntuu yhtä aikaa jännittävältä ja ihmeelliseltä, että saan ensi kuussa seistä hänen edessään ja vastaanottaa darshanin. Ajattelen sitä mitä suurimpana lahjana, armon lahjana, joka on annettu minulle ilman ansioita. Sydämeni on täynnä kiitollisuutta ja lempeää odotusta. Matkan jälkeen annan sanoiksi sen, mitä sydämeni on saanut kohdata.