Niili - Elämän ja kuoleman joki

Kun katson taaksepäin, ymmärrän, että Egypti antoi minulle kahdessa vuodessa kaksiosaisen vihkimyksen. Niili, joka on muinaisista ajoista lähtien tunnettu elämän ja kuoleman jokena, kantoi minut molempien läpi, ensin elämän, sitten kuoleman.

Vuonna 2024 kuljin ensimmäisen kerran Niiliä pitkin, pysähdyimme temppeleissä ja kävelimme pyhien paikkojen kivillä. Tunsin voimakkaasti, että olin ollut siellä ennen, kuin sieluni olisi muistanut. Se oli elämän vihkimys: kotiinpaluun tunne, pyhän muistin paluu. Samalla minussa avautui voimakas kanava. Aloin kanavoida syvää tietoa ja energiaa, ja kundaliinin virtaus syttyi koko olemuksessani tavalla, jota en ollut ennen kokenut. Oli kuin muinainen viisaus olisi virrannut kehooni ja henkeeni, ja Niili olisi kuiskinut: “Tämä on kotisi. Tämä on muistosi.”

Vuotta myöhemmin, lähes samaan aikaan, palasin Niilille. Mutta nyt sen toinen puoli avautui. Olin sairastunut jo viikkoa ennen matkaa Suomessa: minulla oli kova kuume ja ripuli, mutta koska lääkäri ajatteli sen olevan ohimenevä norovirus, lähdin matkaan. Olin matkalla vetämään Awaken Your Soul Mission -retriittiä ja toteuttamaan missiotani.

Egyptissä tilani paheni nopeasti. Kävin ensimmäisenä päivänä pyramideilla viimeisillä voimillani ja jouduin sairaalaan Kairossa. Pian matkamme jatkui Luksoriin, paikkaan, jossa olin vuotta aiemmin kokenut kotiinpaluun pyhän tunteen. Nyt samassa kaupungissa makasin sairaalan sängyssä kuoleman partaalla vakavan suolistoinfektion ja yli 40 asteen kuumeen uuvuttamana. Kuume oli niin korkea, että se ei enää tuntunut kuumeelta. Kehossani paloi tuli, joka poltti kaiken vanhan pois.

Ja missä tämä tapahtui? Niilin päällä, veneessä, sen ikiaikaisen veden sylissä. Öisin tärisin enkä saanut nukuttua, kuin tulessa, jota vesi kannatteli. Se oli tulen ja veden vihkimys: tuli poltti sisälläni, vesi kannatteli ulkopuolellani. Pyramideilla kuulin kuoleman kutsun, Niilillä kuljin sen portin läpi. Veneessä, pyhän joen päällä, sain kuolla kaikelle: lähes fyysisesti, mutta myös sisäisesti, unelmille, missioille ja sille, kuka olin ollut.

Niili ei ollut vain joki. Se oli kohtu ja hauta. Se kantoi minut kuoleman portin läpi uuteen elämään.

Tämä oli kaksiosainen vihkimys, jonka maa ja joki antoivat minulle. Ensin elämä, muisto ja kotiinpaluun ilo. Sitten kuolema, tyhjyys ja luopuminen. Vasta näiden jälkeen uudestisyntymä voi tapahtua, ei enää omien unelmieni ja missioideni varassa, vaan täysin Jumalan tahdon varassa.

Ja siksi Egypti ei ole minulle vain maa. Se on kuin suuri Mestari, joka ensin avasi minussa muinaisen valon ja viisauden ja sitten riisui minulta kaiken, jopa sen kuka luulin olevani. Niilin vesi kantoi minut kuoleman halki, ja kun nousin sen sylistä, tiesin: mikään vanha ei ollut jäänyt jäljelle.

Kun nousin Niilin sylistä, jäin tyhjyyteen, joka ei ollut virhe vaan portti syvempään totuuteen, syvää armoa. Egyptin jälkeen olen elänyt tässä kuolemassa: se on ollut raskasta ja syvää aikaa, jossa olen pyytänyt, että muutos saa mennä niin syvälle kuin on tarpeen. Olen antautunut tälle prosessille ja antanut kuoleman tulla täysin. Siksi olen myös ollut poissa sosiaalisesta mediasta ja kaikesta, mikä sitoisi minut vanhaan itseeni. Tämä kuolema on riisunut minut kaikesta, mikä ei ollut totta.

Kotiin palattuani myös kehoni kantoi tätä kuoleman prosessia. Olin pitkään fyysisesti todella heikossa kunnossa ja päädyin vielä Suomessa sairaalaan. Ulostenäytteestäni selvisi, että tulehdusarvo, jonka pitäisi olla lähellä nollaa, oli yli tuhat ja lääkäri sanoi, että jo sadan lukema merkitsee selkeää tulehdusta. Hän kertoi, että jos arvo oli vielä tuhat antibioottitiputuksen jälkeen, niin pahimmassa vaiheessa se oli todennäköisesti ollut moninkertainen. Minulla oli siis ollut vakava suolistoinfektio, joka vei minut äärirajoille. Kehon pitkä toipuminen syöksi minut yhä syvemmälle ja erityisesti henkiseen kuolemaan.

Siksi myös yritystoimintani ja se, mikä minun kauttani virtaa, on muuttumassa. En enää tee kundaliiniaktivointeja siinä muodossa kuin ennen, sillä jokin syvempi kutsu on heräämässä. En vielä täysin tiedä, millaiseksi se muotoutuu, mutta tunnen sen jo syvällä sydämessäni. Minulle on välttämätöntä kulkea vain syvästä totuudestani käsin, en voi enää toimia muuta kuin siitä. Olen antautunut tähän syntymän prosessiin: en kiirehdi, vaan annan sen tapahtua omassa ajassaan, puhtaasta rakkaudesta ja jumaluudesta. Ajan myötä, kun kaikki kirkastuu, tulen avaamaan sitä enemmän myös sinulle.

Elämä on Līlā, Jumalan leikki, niin kuin Intiassa sanotaan. Ja toisinaan tuo leikki kätkee sisäänsä lempeää ironiaa. Minä matkustin Niilille pitämään Awaken Your Soul Mission -matkaa ja kuolin omalle missiolleni. Ja juuri siinä kuolemassa avautui portti uuteen.