mantran voima
Haluan jakaa sinulle oman kokemukseni mantran voimasta.
Viime aikoina mantra on noussut yhä uudelleen esiin keskusteluissani ihmisten kanssa. Yhä useampi on harkinnut mantraamisen aloittamista ja kysynyt minulta siitä. Kipinä tähän kirjoitukseen tuli teiltä.
Aloitin mantraamisen viime kesänä.
Se ei ollut minulle aluksi itsestään selvä polku.
Vuonna 2020 aloitin säännöllisen meditoinnin, ja siitä tuli tärkeä osa elämääni. Mutta mantraaminen ei kuulunut siihen. Olin enemmän hiljaisen meditaation ihminen ja ajattelin, että se on minun tapani.
Kaikki muuttui, kun Guruni, Paramahamsa Vishwananda, tuli elämääni viime kesänä. Hänen kauttaan mantra tuli osaksi arkeani.
Hän opettaa, että tässä ajassa mantra on yksi voimakkaimmista keinoista muuntaa mieli ja samalla yksi nopeimmista teistä valaistumiseen.
Hän sanoo myös usein jotain, mikä pysäytti minut. Ihmisen mieli etsii jatkuvasti jotain monimutkaista. Jotain, mikä tuntuu vaikealta, syvälliseltä, erityiseltä. Ja siksi mielen on vaikea hyväksyä, että jokin niin yksinkertainen kuin mantra voisi sisältää niin suuren voiman.
Se tuntuu liian helpolta. Mutta juuri siinä piilee sen syvyys. Usein totuus on hyvin yksinkertainen.
Aluksi epäilin. Mietin ennen kaikkea, sopiiko mantraaminen minulle. Mutta jokin minussa halusi antaa sille mahdollisuuden. Niinpä päätin viime kesänä kokeilla hänen antamaansa 40 päivän mantrahaastetta.
Ensimmäinen viikko meni totutellessa ja opetellessa.
Toisella viikolla jokin alkoi avautua.
Kehossa käynnistyi voimakas puhdistuminen, joka jatkui koko haasteen ajan. Öisin näin unia ihmisistä menneisyydestäni lapsuudesta asti, sellaisia kasvoja ja tilanteita, jotka olin jo unohtanut. Tunteita nousi pintaan, muistoja liikkui läpi kehoni.
Mantra ei ollut enää vain ääni, vaan kokemus kehossa. Moni kohta kehossani meni jumiin ja availin niitä venyttelemällä päivisin. Yöllä saatoin herätä siihen, että tietoisuuteni jatkoi mantran toistamista itsestään.
Ja kaiken tämän keskellä aloin ajoittain tuntea hiljaista, syvää rauhaa, yhteyttä ja lämpöä.
Sain tuon 40 päivän aikana maistiaisen mantran voimasta. Mutta ymmärsin myös, että tämä oli vasta alku.
Jatkoin mantraamista, mutta jokin muuttui luonnollisesti. Ääneen lausumisesta siirryin hiljaiseen mantraan. Malahelmet tukivat minua tässä, ja mantra alkoi vetäytyä yhä enemmän sisäänpäin. Se yhdistyi hengitykseen ja muuttui hienovaraiseksi.
Ehkä kauneinta tässä matkassa on ollut nähdä, miten mantra on koko ajan syventynyt. Se ei ole jäänyt samalle tasolle, vaan kulkenut kohti yhä hiljaisempaa ja hienovaraisempaa tilaa.
Koen, että juuri mantran kautta olen yhdistynyt Jumaluuteen syvemmin kuin minkään muun kautta.
Guruni opettaa, että Jumalan nimellä ja Jumalalla ei ole eroa. Nimi kantaa Hänen värähtelynsä ja tästä koen saaneeni maistiaisia.
Kun mantraan, tuntuu kuin jokin sisälläni alkaisi värähdellä, ei vain mielessä vaan koko olemuksessa. Samalla mieli hiljenee ja parhaimmillaan minuus liukenee.
Joskus kyyneleet valuvat. Joskus on vain syvä hiljaisuus. Toisinaan ilo kuplii sisältä ja syvimmissä hetkissä koen autuutta, jota en ole kokenut missään muualla.
Kun mantraa toistaa sydämestä, rakkaudella ja antaumuksella, se on kuin hiljainen palvelus Jumalalle.
Guruni muistuttaa, että mantraa ei ole tarkoitus toistaa mekaanisesti. Se ei ole pelkkää toistoa, vaan suhde.
Alussa mantraaminen voi tuntua mekaaniselta, ja se on täysin luonnollista. Niin kävi myös minulle.
Mutta mitä enemmän mantraa toistaa sydämestä, sitä enemmän yhteys Jumalaan syvenee. Se muuttuu vähitellen eläväksi kokemukseksi kehossa ja tietoisuudessa.
Nykyään mantra kulkee mukanani arjessa. Saatan mantrata bussissa, ratikassa tai koiralenkillä. Ja usein huomaan, että heti kun palaan mantraan, kehon ja mielen tila muuttuu. Yhteys palautuu.
Jossain vaiheessa oivalsin myös jotain hyvin konkreettista.
Me itseasiassa mantraamme koko ajan.
Se mitä toistamme mielessämme jatkuvasti on meidän mantramme. Olen kuullut, että jopa yli 90 prosenttia ajatuksistamme on tänään samoja kuin eilen. Toisin sanoen me mantraamme jatkuvasti tiedostamattamme.
Mutta se, mitä pääosin mantraamme, on sama loputon kehä, samat huolet, samat murheet, samat pelot, samat ongelmat ja tarinat, jotka pyörivät mielessä päivästä toiseen.
Ajatukset kulkevat hermoradoissamme yhä uudelleen ja uudelleen, vahvistaen samaa sisäistä todellisuutta. Ja näiden ajatusten värähtely on useimmiten matalaa. Se pitää meidät kiinni samassa tilassa.
Siksi mantra on niin voimakas. Kun alamme tietoisesti toistaa Jumalan nimeä, emme vain vaihda ajatusta. Me vaihdamme värähtelyä.
Guruni opettaa, että Jumalan nimellä ja Jumalalla ei ole eroa. Nimi kantaa Hänen värähtelynsä. Ja kun tätä nimeä toistetaan yhä uudelleen, se alkaa muuntaa mieltä, kehoa ja koko tietoisuutta. Se alkaa hiljalleen korvata sen, mitä olemme tiedostamattamme toistaneet.
Mantran voima on tunnettu kautta aikojen Sanatana Dharma -perinteessä. Se ei ole vain ääni, vaan tietoisuus, joka voi muuttaa koko olemuksemme.
Aikanaan kaikkein voimakkaimpia mantroja ei jaettu kaikille. Ne olivat kuninkaallisten ja oppineiden tiedossa, ja niitä suojeltiin tarkasti. Mantra nähtiin voimana, jota ei annettu kevyesti eteenpäin.
Juuri siksi tämä seuraava tarina on niin merkityksellinen. Tämä on tarina, jonka Guruni on kertonut.
Kauan sitten eli nuori, palavalla rakkaudella täyttynyt etsijä nimeltä Ramanuja.
Hän kuuli, että on olemassa mantra, joka vapauttaa sielun, avaa sydämen Jumalalle ja katkaisee samsāran eli jälleensyntymisen ketjun. Mantra, joka ei ole vain sanoja, vaan itse Jumalan nimi.
Hän kuuli, että tämän mantran tiesi vain yksi mestari, Tirukkottiyur Nambi.
Ramanuja matkusti hänen luokseen ja pyysi mantraa.
Mutta mestari ei antanut sitä. Hän käski Ramanujaa palaamaan uudelleen.
Ja niin Ramanuja palasi yhä uudelleen. Hän kulki pitkän matkan kahdeksantoista kertaa. Joka kerta mestari testasi hänen nöyryyttään, kärsivällisyyttään ja sydäntään.
Vasta kahdeksannellatoista kerralla mestari suostui. Hän kuiskasi mantran hänen korvaansa
Om Namo Nārāyaṇāya
ja sanoi vakavana, että tämä mantra on äärimmäisen salainen eikä sitä saa jakaa.
Ramanuja kumarsi ja lähti. Mutta sen sijaan, että hän olisi pitänyt mantran itsellään, hän kiipesi temppelin torniin, katsoi alas ihmisiä ja huusi koko sydämestään
Om Namo Nārāyaṇāya
Om Namo Nārāyaṇāya
Om Namo Nārāyaṇāya
Kun mestari kuuli tämän, hän kutsui Ramanujan luokseen ja kysyi miksi hän rikkoi käskyn.
Ramanuja vastasi rauhallisesti, että jos tämän mantran lausuminen vie kaikki nämä ihmiset vapautukseen ja hän joutuisi itse helvettiin, hän olisi valmis menemään sinne ilolla.
Silloin mestari hymyili ja sanoi, että juuri tämän vuoksi Ramanuja oli valmis vastaanottamaan mantran, koska hän ei halunnut vapautusta itselleen vaan kaikille.
Tämä tarina ei lopulta kerro salaisuudesta, vaan rakkaudesta. Mantra ei ole voima siksi, että se pidetään piilossa. Se on voima siksi, että se annetaan.
Om Namo Nārāyaṇāya ei kuulu harvoille. Se kuuluu kaikille sydämille, jotka kaipaavat kotiin.
Ja ehkä juuri siksi tämä on koskettanut minua niin syvästi.
Mantra ei ole minulle enää vain harjoitus. Se on hiljalleen alkanut muuttua suhteeksi. Se on tapa palata yhä uudelleen yhteyteen, rakkauteen ja siihen hiljaisuuteen, joka ei ole tyhjyyttä, vaan täynnä elämää.
Mantra on muuttanut minua tavalla, jota en olisi voinut itse saada aikaan.
Olen äärettömän kiitollinen Gurulleni, Paramahamsa Vishwanandalle, joka toi mantran elämääni.
Hän opettaa usein, että se hetki, kun Jumala antaa meille mantran, ei ole sattumaa. Se on armoa. Se on kutsu. Ja siksi mantra ei ole vain harjoitus, vaan lahja.
Ja nyt haluan jakaa sen myös sinulle.
Haluan haastaa sinut 40 päivän mantrahaasteeseen. Se on sama haaste, jonka kautta minä aloitin tämän matkan. Sen kautta opin mantraamaan, ja se on kulkenut mukanani siitä asti.
Tästä linkistä pääset mukaan haasteeseen, josta löydät kaikki ohjeet ja mantran. Mantrahaaste on maksuton.
Jos päätät lähteä mukaan, kirjoita minulle kun olet tehnyt 40 päivää. Kerro miltä se tuntui, mitä sinussa liikahti ja mitä ehkä alkoi avautua. Kuulen mielelläni.
Ja voin myös kertoa sinulle, miten voit jatkaa eteenpäin 40 päivän jälkeen niin, että mantra alkaa avautua sinussa yhä syvemmin.
Tulet kokemaan paluun siihen yhteyteen, joka sinussa on aina ollut.
Rakkaudellisia mantrahetkiä. <3