kaipuu synnyttää siivet
Guruni Paramahamsa Vishwananda kertoi kerran tarinan sudenkorennon toukista. Tämä tarina jäi elämään minussa, ja palaan siihen yhä uudelleen.
Sudenkorennon toukat elivät vedessä, omassa maailmassaan. Vesi oli kaikki, minkä ne tunsivat. Se oli heidän todellisuutensa, heidän rajansa, heidän turvansa.
Aina silloin tällöin yksi niistä alkoi kiivetä lumpeen vartta pitkin ylöspäin. Se katosi veden pinnan yläpuolelle eikä koskaan palannut.
Muut toukat ihmettelivät. Mitä hänelle tapahtui? Miksi kukaan ei tule takaisin kertomaan?
Niin ne tekivät sopimuksen. Seuraava, joka lähtee, palaa ja kertoo totuuden.
Mutta kun seuraava kiipesi ylös ja muodonmuutos alkoi, kuori murtui, siivet avautuivat ja valo kosketti uutta kehoa. Hän ei voinut palata.
Ei siksi, ettei olisi tahtonut. Vaan siksi, ettei hän enää ollut sama.
Hän ei enää hengittänyt vedessä. Hän kuului ilmaan. Ja vaikka hän olisi laskenut veden pinnalle, kukaan ei enää olisi tunnistanut häntä.
Tarinan ydin ei ole katoamisessa. Se on palavassa kaipuussa.
Se ei ole tavoite. Se ei ole suoritus. Se ei ole henkinen kunnianhimo.
Se on hiljainen mutta väsymätön liekki sydämessä. Vetovoima kohti jotakin, jota mieli ei vielä tunne, mutta jonka sydän tunnistaa todeksi.
Ilman sitä yksikään toukka ei lähtisi nousemaan. Ilman sitä muodonmuutos ei käynnistyisi.
Sudenkorennon nymfi ei tiedä, että sillä on siivet. Silti jokin siinä alkaa liikkua ylöspäin.
Se on rohkea suuntautuminen kohti tuntematonta. Vastaus kutsuun, jota ei voi selittää mutta jota ei myöskään voi sivuuttaa.
Totuuden vihkimys ei ala tietämisestä. Se alkaa siitä, että uskallat kaivata.
Kun vastaat sisäiseen liikkeeseen, lähdet nousemaan kohti valoa. Vanha identiteetti ei katoa hetkessä, mutta kuori alkaa hiljaa haurastua. Ja eräänä päivänä valo murtautuu läpi.
Totuus ei synny pakottamalla. Se ei avaudu analysoimalla. Se avautuu, kun sydän sanoo kyllä.
Ja kun muodonmuutos tapahtuu, paluuta ei ole. Ei siksi, että vanha maailma olisi väärä. Vaan siksi, että tietoisuus ei enää mahdu siihen muotoon, jossa se ennen eli.
Palava kaipuu on se näkymätön voima, joka saa meidät kiipeämään kohti valoa ja jättämään veden taakse. Totuuden vihkimys on se hetki, kun uskallamme seurata kutsua, vaikka emme vielä tunne siipiämme. 🪽
